Kohti vähähiilistä rakentamista vai kohti kestävää rakentamista?

Jyrki Kesti, Technology Director, Ruukki
huhti 05, 2019
Ympäristöministeriö on ajamassa kovaa vauhtia vähähiiliselle rakentamiselle regulaatiota. Uusille rakennuksille kaavaillaan muiden säännösten lisäksi hiilikattoa niiden (lähes) koko elinkaaren aikaisille CO2-päästöille. Tavoite on erinomainen ja yksinkertaiset säännökset kuulostavat hyviltä, mutta vedetäänkö nyt mutkat suoraksi väärässä paikassa? 

Kun uusien rakennusten energiatehokkuus alkaa olla jo kustannusoptimissa, halutaan fokusta siirtää rakentamisen aikaisten päästöjen tarkasteluun.  Matematiikka rakennusmateriaalien valmistuksen hiilijalanjäljen laskennassa on periaatteessa suoraviivaista: Hiilijalanjälki on yhtä suuri kuin rakennusaineiden massa kertaa niiden CO2-päästö/kg. Tällöin on selvää, että puurakenteet kevyinä rakenteina pärjäävät hyvin muihin materiaaleihin verrattuna, kun vielä niiden päästöarvotkin ovat muita materiaaleja alempia. Tähän yksinkertaisuus sitten loppuukin, sillä hiilijalanjälkilaskelmiin liittyy suuri määrä kysymysmerkkejä liittyen mm. laskentarajoihin ja erilaisiin skenaarioihin. Hiilidioksidipäästöissä aikaperspektiivi ei ole kovin yksinkertainen asia. Halutaanko pienentää hiilidioksidipäästöjä nyt radikaalisti eikä mietitä miten se vaikuttaa tulevaisuuden päästöihin vai pitäisikö päästöjen kehitystä miettiä jopa kymmenien vuoden horisontilla? 

Eri materiaaleilla on etunsa eri elinkaaren aikana. Puurakenteiden positiivinen puoli on siinä, että ne toimivat rakennuksessa hiilivarastona niin kauan kun rakennus on käytössä, mutta purun jälkeen rakenteet käytetään yleensä energiajätteenä, jolloin niihin sitoutunut hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Lisäksi, jos hakkuita ja puurakentamista lisätään nyt merkittävästi, se pienentää metsien hiilidioksidin sidontakykyä, koska uudistettava metsä sitoo saman verran hiilidioksidia vasta vuosikymmenien päästä.  Teräksen valmistusvaihe tuottaa paljon päästöjä, mutta kerran valmistettu teräs kiertää käytännössä ikuisesti ja pienentää osaltaan tulevaisuudessa valmistettavan teräksen päästöjä kierrätetyn teräksen osuudella. Teräsrakenteet voidaan myös helposti toteuttaa niin, että ne ovat tulevaisuudessa helposti purettavissa ja uudelleenkäytettävissä pienellä kunnostuksella.  Lopullinen hiilijalanjälki riippuu voimakkaasti siitä miten eri asioita painotetaan. Näitä painotuksia ei ole vielä määritelty ja toivotaan, että keskustelu aiheesta olisi aktiivista ja tasapuolista.  

Kestävän rakentamisen tavoite on toki muutakin kuin hiilijalanjälki. Jos eri rakennustyypeille määritellään hiilikatto, ajaako se siihen, että matalaa hiilijalanjälkeä aletaan tavoittelemaan muiden kestävän rakentamisen mittareiden kustannuksella? Saksalaisessa DGNB-ympäristösertifioinnissa hiilijalanjälki on vain yksi osatekijä rakennuksen ympäristölaadussa.  Muut kestävän rakennuksen kriteerit liittyvät mm. rakennuksen tekniseen, taloudelliseen, toiminnalliseen ja prosessin laatuun. Helposti ajatuksia herättäviä nostoja em. kriteereiden sisältä ovat esimerkiksi rakennuksen muuntojousto, ääneneristävyys, julkisivun huollettavuus ja rakenteiden purettavuus tai uudelleenkäyttömahdollisuus. Laskentajärjestelmä ei saa olla monimutkainen, mutta yhdessä miettien löytyvät laskennan tärkeät indikaattorit, jonka pohjalle Suomen kestävän rakentamisen säännökset on hyvä rakentaa. Suunnittelijoille ja teollisuudelle on annettava tilaa tehdä innovatiivisia ja kestäviä ratkaisuja kaikkia materiaaleja hyödyntäen.

 

Jyrki Kesti
Technology Director, Ruukki

Contact Jyrki on Twitter: @JyrkiKesti
Email: firstname.lastname@ruukki.com

Uusimmat blogikirjoitukset